Miina: Tutkimusaiheina julkiset henkilökohtaisuudet

Valitsemani viisi blogiaiheista tutkimusta käsittelevät kaikki blogeja, joita kirjoitetaan omasta henkilökohtaisesta elämästä päiväkirjan tavoin (personal journal blogs). Näissä tutkimuksissa keskitytään tarkastelemaan sitä, missä määrin bloggaaja menee henkilökohtaisuuksiin ja kertoo avoimesti omasta henkilökohtaisesta elämästään päiväkirjablogissaan, sekä tarkastellaan yleisemmin julkisen ja yksityisen rajaa.

Erin E. Hollenbaugh on tutkinut personal journal blogeja ainakin kahden tutkimuksen verran, joista ensimmäinen esiteltävä tutkimus Motives for maintaining personal journal blogs etsii syitä siihen, miksi ihmiset jaksavat nähdä vaivan ylläpitää blogia henkilökohtaisesta elämästään. Hollenbaugh päätyi siihen tulokseen, että syitä ylläpitää blogia olivat:

helping / informing
social connection
pass time
exhibitionism
archiving / organizing
professionalism
get feedback

Näistä ainakin ajatusten tallettamisen ja ajankuluttaminen ovat sellaisia syitä, jotka on helppo yhdistää myös perinteisen päiväkirjan pitämiseen.

Hollenbaughin toinen, vuotta myöhemmin valmistunut tutkimus, Personal journal bloggers: Profiles of disclosiveness, menee hieman syvemmälle personal journal blogien maailmaan paneutumalla erityisesti selvittämään millaiset henkilöt ylläpitävät blogeja, joissa usein paljastetaan varsin henkilökohtaisia faktoja omasta elämästä.

Tutkimuksen yllätyksetön tulos oli, että kaikkein herkimmin paljastuksia kirjoittavat naiset, jotka ovat yleisesti avoimempia henkilökohtaisesta elämästään myös internetin ulkopuolella. Tämä tutkimustulos sitoo aiheeni osaksi blogimme yläotsikkoa, bloggaavat naiset. Hollenbaughin jälkimmäinen tutkimus tuki ensimmäistä tutkimusta myös siinä, että myös ’paljastusherkkien’ (disclosive bloggers) bloggaajien motiivina oli tyypillisesti arkistoinnin ja ajatusten järjestelyn tarve.

Barrier Gunterin tutkimus Blogging – private becomes public and public becomes personalised sen sijaan käsittelee blogi-ilmiötä yleisimmin, ja erityisesti henkilökohtaisuuden ja julkisuuden häilyvää rajaa.

Gunterin Tutkimuksen aiheena on ilmiö, jossa julkiset tahot, kuten poliittiset, kaupalliset tai vapaaehtoisjärjestöt hyödyntävät yksityisiä henkilöitä, jotka bloggaavat henkilökohtaisesta elämästään. Tästä tulee mieleen sopiva esimerkki juurikin Sallan aiemmin mainitsemista muotiblogeista. Nykyäänhän erilaiset naistenlehtien verkkolehdet muun muassa haalivat omillaan suosituiksi kasvaneita muotiblogeja oman sivustonsa alle.

Erin Klemanin tutkimuksen Journaling for the World (Wide Web) to See: A Proposed Model of Self-Disclosure Intimacy in Blogs tavoitteena on laatia malli, jonka avulla ennakoida ja selittää kuinka intiimejä yksityiskohtia bloggaajat ovat valmiit itsestään paljastamaan. Klemanin mukaan blogeihin kirjattujen paljastusten tutkiminen on tärkeää, koska blogimaailmassa ei välttämättä aina heti edes ymmärretä, kuinka määrittämätön oman tekstin yleisö voi olla, ja kuinka hyvinkin epäilyttävät paljastukset jäävät elämään ja päätyvät mahdollisesti esimerkiksi tulevan työnantajan luettaviksi. Blogit eroavat muusta tietokonevälitteisestä viestinnästä juuri siinä, että sen yleisö on hankalasti määritettävissä, toisin kuin esim. erilaisten pikaviestinten tai sähköpostin kohdalla.

Viimeisenä viiden tutkimuksen joukkoon liittyi Hua Gian ja Graig R. Scottin tutkimus Anonymity and Self-Disclosure on Weblogs. Tämä tutkimus keskittyy selvimmin blogien anonymiteettiin ja paljastuksiin. Tutkimus käsittelee näiden kahden suhdetta, ja tutkimuksessa päädytäänkin tulokseen, ettei tiukka anonymiteetti ja bloggaajan näkymättömyys välttämättä tarkoita, että kirjoitetut tekstit olisivat poikkeuksellisen paljastavia. Tyypillisesti blogit, joiden yleisöä bloggaaja ei tunne, sisältävät vähemmän paljastuksia ja henkilökohtaisuuksia kuin ne, joiden yleisö on bloggaajalle tuttu verkkomaailman ulkopuolelta.

Muotiblogimaailman naiset

Kun puhutaan naisista ja bloggaamisesta, ei voida unohtaa muotiblogeja. Niin hömpältä kuin ne monen mielestä kuulostavatkin, ovat nuoret muotibloggaajanaiset nousseet ryminällä suurten muotivaikuttajien joukkoon.

Extremein esimerkki on nykyisin 15-vuotias Tavi Gevinson, joka nousi bloginsa ansiosta kuuluisuuteen jo 11-vuotiaana ja on sittemmin nähty valokuvissa muun muassa muotimoguli Karl Lagerfeldin kainalossa. Fashiontoast-blogin kirjoittaja Rumi on niinikään vakiovieras amerikkalaisten muotinäytösten eturivissä.

Läheisin esimerkki lienee kuitenkin länsinaapurin Elin Kling, joka on muutamassa vuodessa noussut maalaistytöstä kestojulkkikseksi. Kling on muun muassa osallistunut Ruotsin Let's Dance -tosi-tv-ohjelmaan, suunnitellut yhteistyömalliston H&M:lle ja päässyt päätoimittajaksi Style By -lehteen.

Annan käyttämät tutkimukset + ekstraa

Paneudun omassa osassani erityisesti kasvavien nuorten bloggailuun. Kaikki käsittelemäni tutkimukset koskevat enemmän tai vähemmän sitä, millaisen kuvan nuoret (naiset) antavat itsestään ja millaisia asioita he päättävät jakaa itsestään päiväkirjamaisissa blogikirjoitelmissaan.

Bortree, Denise Sevick (2005). Presentation of Self on the Web. An ethnographic study of teenage girls' weblogs. Education, Communication & Information 5(1): 25-39.

Davis, Katie (2010). Coming of Age Online. The Developmental Underpinnings of Girls' Blogs. Journal of Adolescent Research 25(1): 145-171.

Gómez, Antonio García (2010). Disembodiment and cyberspace. Gendered discourses in female teenagers' personal information disclosure. Discourse & Society 21(2): 135-160.

Mazur, Elizabeth & Lauri Kozarian (2010). Self-Presentation and Interaction in Blogs of Adolescents and Young Emerging Adults. Journal of Adolescent Research 25(1): 124-144.

Siltä varalta, että jotakuta - lukijaa tai kanssabloggaajaani - kiinnostaa, ohessa vielä muutama löytämäni tutkimus.

Bane, Cynthia M.H., Marilyn Cornish, Nicole Erspamer & Lia Kampman (2010). Self-Disclosure through Weblogs and Perceptions of Online and "Real-life" Friendships among Female Bloggers. CyberPsychology, Behavior, and Social Networking 13(2): 131-139.

Harp, Dustin & Mark Tremayne (2006). The Gendered Blogospshere. Examining Inequality Using Network and Feminist Theory. Journalism & Mass Communication Quarterly 83(2): 247-264.

Karlsson, Lena (2007). Desperately seeking sameness. The processes and pleasures of identification in women's diary blog reading. Feminist Media Studies 7(2): 137-153.

Naisbloggareista myös eksoottisemmissa kohteissa:

Elsadda, Hoda (2010). Arab Women Bloggers. The Emergence of Literary Counterpublics. Middle East Journal of Culture & Communication 3(3): 312-332.

Monteiro, Basilio G. (2008). Blogs and female expression in the Middle East. Media Development 55(3): 47-53.

Pierce, Tess (2010). Singing at the Digital Well. Blogs as Cyberfeminist Sites of Resistance. Feminist Formations 22(3): 196-209.

Schaffer, Kay & Song Xianlin (2007). Unruly Spaces. Gender, Women's Writing and Indigenous Feminism in China. Journal of Gender Studies 16(1): 17-30.*

*tutkimuksen yhtenä osana kiinalaisten naisten pitämät blogit

Seksi vie ja taksi tuo osa 2: deittiblogit

Koska blogimme aihe on kotoisin aktiivisesti lukemistani deittailublogeista, olisi varmasti aihetta esitellä niitä lähemmin. Kyseessä ovat siis Koreassa syystä tai toisesta asuvien länsimaalaisten naisten blogit, joissa esitellään heidän usein kivikkoistakin seuraelämäänsä korealaisten miesten kanssa. Vaikka bloggaaminen deittailusta kuulostaa ehkä joidenkin korviin pinnalliselta tai turhanpäiväiseltäkin, on näiden muutamien vuosien aikana kyseisissä blogeissa käsitelty monia vakavempiakin aiheita. Deittailu-blogosfääriä on kuohauttanut keskustelut muun muassa aiheista raiskauskulttuuri, ”slut shaming” (kun toinen nainen hyökkää toista vastaan hänen seksuaalisen käyttäytymisensä takia), kulttuurien/rotujenväliset parisuhteet, sekä sukupuolitaudit. Siinä missä bloggaajat kertovat omista kokemuksistaan, he myös tarjoavat neuvoja ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kun eräs bloggareista tuli raiskatuksi (ja lopetti sittemmin bloggaamisen), koko blogosfääri nousi hänen tuekseen, kun anonyymit kommentoijat syyttivät bloggaajaa itseään raiskatuksi tulemisesta. Moni heistä ei ole koskaan toisiaan tavannutkaan, mutta he pysyvät silti lujana yhteisönä etenkin silloin, kun heidän elämänvalintojaan arvostellaan kovin sanoin ulkopuolelta.

Samanlaisia miesten pitämiä deittailublogeja oli aikaisemmin useampiakin, mutta suuren kritiikin vuoksi useimmat, ellei jopa kaikki, ovat kadonneet tai siirtyneet tutkan ulottumattomiin. Muiden bloggaajien keskuudessa heitä syytettiin alentuvasta kirjoitustavasta, epäilyttävien ”pelimiesliikkeiden” jakamisesta sekä aasialaisen naisen fetisoimisesta. Tilanne kulminoitui vihdoin korealaisilta miehiltä sataviin tappouhkauksiin, joissa syytettiin bloggaajia ja muita korealaisia naisia deittailevia länsimaalaisia miehiä ”heidän naistensa varastamisesta” ja ”heidän naistensa saastuttamisesta”. Samanlaisia syytöksiä ei ole sadellut naisbloggaajien niskaan, vaikka uusia deittailublogeja on syntynyt viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella. Suurin osa hyökkäyksistä kohdistautuvat heidän vapaamieliseen asenteeseensa deittailun ja myös seksin suhteen. Aina keskustelu esimerkiksi seksikokemuksista ei ole ollut erityisen siistiä tai sanoja säästelevää, mistä siis kyseinen kaksinaismoraali? Miksi naisen on hyväksyttävää kirjoittaa miesten iskemisestä, antaa neuvoja siitä miten miehiä isketään, ja kertoa myös ronskein ottein siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun mies on isketty? Ja onko korealaisten miesten fetisoiminen kaukana, jos esimerkiksi yhden tunnetuimman deittibloggaajan blogin nimi on Hot Yellow Fellows?

Kaksinaismoraalista onkin käyty mielenkiintoista keskustelua Korean sosiologisiin ilmiöihin pureutuvassa blogissa The Grand Narrative. Lehtiartikkelia varten tekemässä kyselyssään blogia pitävä James kysyy lukijoiltaan deittiblogien lisääntymisestä sekä siitä, liittyykö deittailusta puhumiseen kaksinaismoralismia. Kommenteissa esitellään useita mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Esimerkiksi bloggaaja I’m No Picasso vastaa:

Anyone who says there isn’t is just plain crazy. Even I have to watch myself with my stereotypes and biases on the subject, and I work really, really hard to view things on the level with regards to gender. But I still think, if I’m being really, really honest, I have a lot more forgiveness for what the female K dating bloggers write than I might for a male blogger in the same case. I know that’s not right. And I’m not that kind of person. But that’s how strong the stereotype is. -- In a weird result of second wave feminism, *because* women have been traditionally viewed as sexually less threatening or “aggressive” than men, we are less threatened by the women writing about their sex lives with men. It doesn’t strike us as being as lecherous as a man writing about his sex life.

Toinen käyttäjä Mike kirjoittaa:

Barring a few fetish whackos, lets be honest here: female dating bloggers get a free pass. Why? Because the ‘i want to be with you on a mountain’ love tales, cosmo girl-style advice, and romantic mishaps are cute and entertaining. Can anyone imagine sex and the city working if Carrie Bradshaw was a dude? To be fair, i think there is an element of ‘ seduce and tap every girl in sight’ that pervades the male dating blogosphere, which can be bad.

Käyttäjä Gomushin Girl on muiden kanssa samoilla linjoilla:

I do find some of what and how the female dating bloggers write a little problematic. Yellow fever is just as objectifying and exoticizing when focused on male subjects as female. When you read the content, some of what is written (rather than the taglines) show that the authors aren’t so narrowly focused on bedding Korean men as the titles would indicate . . . but some of it still bothers me. I’ll confess it doesn’t bother me nearly as much as when western men use orientalist tropes in understanding Korean women and their relationships with them, probably because the gender reverse also changes the assumed power dynamics so that it’s not nearly as one sided, and because the idea of Asian men as sexually potent and attractive to Western women is so new and still somewhat subversive, and I dig subversiveness^^

Keskustelun voit löytää täältä, sekä keskustelusta syntyneen artikkelin täältä.

Deittailublogeista – ja niitä koskevasta draamasta – voisi kirjoittaa vaikkapa romaanin, mutta helpointa on tietenkin tutustua aiheeseen itse. ”Alkuperäisistä” kolmesta suuresta – Doing It Korean Style, Dating In Korea ja Hot Yellow Fellows – on jäljellä enää kaksi jälkimmäistä, mutta uusia blogeja on syntynyt lukuisia. Alkuperäisistä olen tavannut kaikki kolme, ja yksi heistä jäi (toivottavasti) ikuiseksi sydänystäväksi. Millaisiksi ikinä heidät tekstien perusteella kuvitteletkaan, he eivät ole mitään sinne päinkään.

http://datinginkorea.tumblr.com/

http://hotyellowfellows.tumblr.com/

Miina: personal journal bloggers

Erilaisia naisiin ja bloggaamiseen liittyviä tutkimuksia kartoittaessani törmäsin useastikin termiin personal journal bloggers. Tällä tarkoitetaan blogeja, joissa henkilöt päiväkirjanomaisesti kirjoittavat itsestään ja elämästään. Päädyinkin siis omalta osaltani keskittymään tutkimuksiin, joissa käsitellään näitä henkilökohtaisimpia blogeja ja sitä, missä häälyy julkisen ja yksityisen raja, ja miten paljon blogeissa yleensä paljastetaan itsestä.

Alla joitain tässä vaiheessa mukaan valikoituneita tutkimuksia:

Kleman, Erin (2007). Journaling for the World (Wide Web) to See: A Proposed Model of Self-Disclosure Intimacy in Blogs.

Gian, Hua & Graig R. Scott (2007). Anonymity and Self-Disclosure on Weblogs

Gunter, Barrie (2009). Blogging – private becomes public and public becomes personalised.

Hollenbaugh, Erin E. (2009). Motives for Maintaining Personal Journal Blogs

Hollenbaugh, Erin E. (2010). Personal journal bloggers: Profiles of disclosiveness.


Aihepiiri kolahti, koska perinteisen päiväkirjan kirjoittaminen, kynällä paperille, on itselle tärkeää. Lisäksi keväällä koin itse koukuttumisen vieraan ihmisen varsin omakohtaiseen blogiin, jota bloggaaja tuntui ehkä kuitenkin päivittävän hyvin paljon niin itseään kuin lukijoitaan varten.

Kyseessä oli täältä meiltä useampi vuosi takaperin vaihtoon lähtenyt tyttö, jonka elämää seurasin jälkijättöisesti usean vuoden ajalta hänen blogistaan.

http://sounot.vuodatus.net/

Myöhemmin blogi siirtyi blogspotiin:

http://sounot.blogspot.com/

Salla: Tutkimusmenetelmistä

van Doornin, van Zoonenin ja Wyattin aineisto oli siis 97 blogia ja niiden 100 kirjoittajaa sekä kahden epätyypillisen ja kahden tyypillisen bloggaajan 10 viimeisintä blogitekstiä. Sadan bloggarin henkilötiedoille (sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, siviilisääty, kansallisuus, maantieteellinen sijainti, kieli, tieto mahdollisista lemmikeistä, harrastukset, kuva, seksuaalinen suuntautuminen ja bloggauksen syy) tehtiin deskriptiivinen analyysi, jonka tuloksena olivat frekvenssit; käytännössä kyse taisi siis olla määrällisestä analyysistä, jossa vain laskettiin tiettyjen määritelmien esiintymistiheys. Tämän analyysin pohjalta saatiin selville luokat, jotka olivat näillä sadalla bloggarilla yleisimmät. Niiden pohjalta muodostettiin stereotyypit tyypillisestä ja epätyypillisestä bloggaajasta, joita apuna käyttäen sitten valittiin neljä ehdot täyttävää kirjoittajaa. Näiden kirjoittajien tekstejä analysoitiin puolestaan sisällönanalyysin keinoin: tutkijat keskittyivät teksteissä kuvien ja hyperlinkkien käyttöön, aiheiden valintaan sekä kielen ja hymiöiden käyttöön. Näitä kaikkia tutkittiin siitä näkökulmasta, ilmaisevatko ne jotenkin sukupuolisuutta.

van Doorn jne. olisivat voineet keskittyä tarkemmassa analyysissään ainoastaan esimerkiksi blogipostausten aihevalintoihin; kun tutkitaan vain neljää bloggaria, tuntuvat tulokset yleistävän liikaa, kun alkuperäisjoukko on niinkin suuri kuin 500. Jos tutkimuksen toinen vaihe olisi keskittynyt vain postausten aihevalintoihin, olisi tutkittavien bloggaajien joukko voinut olla esimerkiksi 10, mikä vastaa kahta prosenttia koko joukosta. Neljä bloggaajaa viidestäsadasta on sen sijaan vain 0,8 prosenttia. Toisaalta on pantava merkille, että aiheenvalinta (ja kuvat) on jokseenkin ilmeinen asia tutkittavaksi, ja sukupuolisuuden ilmaisut hymiöiden käytössä tai kielessä ovat huomattavasti hienovaraisempia ja siten niitä kannattaisi tutkia enemmän.

Lu ja Hsiao analysoivat 525 kyselylomakkeen aineistoa SEM-mallia (structured equation modelling) käyttäen: aineiston ja hypoteesien yhteneväisyys pyrittiin todistamaan laskukaavojen avulla. Aineiston analysointi matematiikan avulla ei tunnu olevan suomalaisessa tutkimuksessa se yleisin menetelmä, minkä vuoksi minustakin laskukaavojen käyttö selkeästi laadullisen aineiston analyysissä ja hypoteesien testaamisessa tuntuu oudolta. Jos tutkimuksen aineisto olisi kerätty pienemmässä mittakaavassa, olisi aineiston manuaalinen analysointi ollut huomattavasti järkevämpi ratkaisu. Toki tulokset eivät olisi olleet samalla tavalla yleistettävissä, mutta ne olisivat saattaneet tarjota yksityiskohtaisempaa tietoa aiheesta.

Pedersenin ja Macafeen aineisto koostui kyselylomakkeista sekä tutkijoiden omista havainnoista. Havainnoinnissa tutkijat luokittelivat aineistonsa 48 blogia kategorioihin blogien sisällön perusteella. Bloggaajien teknisen osaamisen tason tutkijat pisteyttivät sen mukaan, mikä ja kuinka paljon muokattu blogipohja bloggaajilla oli käytössään. Myös blogien suosio pisteytettiin. Näin saatuja tietoja vertailtiin mies- ja naisbloggaajien välillä.

Herringin ja Paolillon aineisto koostui 127 blogitekstistä, jota tutkijat analysoivat määrällisesti: he käyttivät monimuuttuja-analyysiä (multivariate analysis, MVA) tekstien tyyliseikkojen kartoittamiseen. Tämä tarkoitti sitä, että tutkijat etsivät teksteistä 1) riippuvia muuttujia (dependent variables), tässä tapauksessa sanoja, joissa Argomonin ja Koppelin tutkimusten mukaan näkyy kirjoittajan sukupuoli sekä 2) riippumattomia muuttujia (independent variables), jotka ovat tässä tapauksessa kirjoittajan sukupuoli ja blogin genre. Ensimmäisessä kohdassa mainittuja sanoja etsittiin teksteistä automatisoidusti. Käytännössä Herringin ja Paolillon analyysi oli Lun ja Hsiaon tapaan lukujen pyörittelyä.

Huffaker ja Calvert analysoivat 70 blogin aineistoaan diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksessa keskityttiin bloggaajien käyttämään kieleen ja hymiöihin. Käytännössä tutkijat analysoivat kunkin blogin etusivun käyttäen apunaan DICTION 5.0 -sisällönanalyysiohjelmaa, joka arvioi valitun dokumentin sanamäärää, aihetta ja sävyä. Jokaista blogia arvioitiin myös sen mukaan, kuinka paljon henkilökohtaista informaatiota (nimi, ikä, syntymäpäivä, sijainti jne) niissä paljastetaan. Bloggaajien käyttämiä hymiöitä analysoitiin sen mukaan, mihin viidestä kategoriasta (iloinen, surullinen, vihainen, flirttaileva, väsynyt) ne kuuluivat. Huffakerin ja Calvertin käyttämät tutkimusmenetelmät tuntuivat jo huomattavasti tutummilta, ja ehkäpä juuri sen vuoksi myös järkevimmiltä. Toisaalta tietokoneohjelmien käyttö tekstin tyylin tunnistamiseen on ainakin vielä suomenkielisten tekstien kohdalla utopiaa, mutta englanninkielisessä aineistossa tilanne on varmasti aivan toinen.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksissa käytettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa, mutta yleisin analyysikeino oli ehdottomasti sisällönanalyysi. Yllättävän paljon tutkijat käyttivät apunaan tietokoneohjelmia ja matemaattisia kaavoja, mikä näin humanistin näkökulmasta on melko erikoinen lähestymistapa niinkin inhimilliseen aiheeseen kuin sukupuoleen ja toisaalta ihmisten tuottamaan tekstiin. Niinikään tuntui siltä, etteivät tutkijat pyrkineet tuomaan tutkimuksillaan esiin mitään uutta tai mullistavaa tietoa sukupuolten käyttäytymisestä, vaan pikemminkin vahvistamaan jo olemassa olevia käsityksiä. Jos tämä todella on nykyaikaisen gender-tutkimuksen kuva, ollaan mielestäni väärillä jäljillä.

Salla: Tutkimusaineistoista

Kaikissa tarkastelemassani viidessä tutkimuksessa aineistoa koottiin ainakin jossain määrin satunnaisotantaa käyttäen. Vaikka aineistojen koko vaihtelee 40:stä 500:an bloggaajaan, on tutkimusten peruslähtökohta sama: halutaan tutkia niin sanottuja keskivertobloggaajia, minkä vuoksi valitaan satunnainen aineisto.

Herring ja Paolillo käyttivät tutkimusaineistonaan sattumanvaraisesti valituissa blogeissa julkaistuja tekstejä; ensin tutkijat koostivat listan blogeista, joita kirjoittaa yksittäinen henkilö. Lista koostettiin kahdesta lähteestä: ensimmäiset 100 blogia otettiin blogeja listaavan palvelun avulla sattumanvaraisesti, toinen oli suurempi, "lumipallo"-näyte, joka kerättiin linkkejä seuraamalla. Aluksi tutkijoiden oli tarkoitus muodostaa aineisto, jossa kirjoittajan sukupuoli ja blogigenre olisivat tasapainossa täysin sattumanvaraisesti, mutta koska naisten kirjoittamia filter-blogeja oli niin vähän, oli lumipallo-näytteestä otettava lisää sen genren blogeja. Kerätyistä blogeista tutkijat valikoivat kustakin yli 100 sanan tekstin. Nämä tekstit muodostivat tutkimuksen varsinaisen aineiston, johon valikoitui 127 tekstiä.

van Doorn, van Zoonen ja Wyatt keräsivät tutkimusaineistonsa 500 blogin aakkosjärjestetystä listasta satunnaisotannalla: ensin valittiin joka kymmenes blogi ja katsottiin, täyttääkö blogi tutkimuskriteerit. Tämän jälkeen valittiin joka yhdestoista, joka kahdestoista ja joka kolmastoista blogi. Kelpoisuuden perusteella tutkijat valitsivat 97 blogia ja niiden 100 kirjoittajaa, joiden henkilökohtaiset tiedot olivat joko blogin etusivulla tai yhden klikkauksen päässä. Aineiston muodostivat näiden sadan bloggarin henkilökohtaisten tietojen – sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, siviilisääty, kansallisuus, maantieteellinen sijainti, kieli, tieto mahdollisista lemmikeistä, harrastukset, kuva, seksuaalinen suuntautuminen ja bloggauksen syy – lisäksi kahden tyypillisen (näiden 100 kirjoittajan perusteella) bloggarin ja kahden epätyypillisen bloggarin 10 viimeisintä blogitekstiä.

Pedersen ja Macafee keräsivät aineistonsa, 24 naisbloggaajaa ja 24 miesbloggaajaa kahdesta blogeja listaavasta palvelusta. Blogit valittiin aakkosjärjestetyltä listalta siten, että joka alueelta otettiin yksi, tutkimuskriteerit täyttävä blogi. Vaikka tutkijat eivät sitä mainitsekaan, on otos kaiken kaikkiaan melko sattumanvaraisesti valittu. Tutkittaville bloggaajille lähetettiin kysymyslomake sähköpostitse. Lisäksi blogeja havainnoitiin. Tutkimusaineisto muodostui siis paitsi täytetyistä kysymyslomakkeista, myös tutkijoiden blogeista tekemistä havainnoista.

Lun ja Hsiaon tutkimuksessa tutkimusaineisto kerättiin ensin valitsemalla suositulta sivustolta satunnaisotannalla 1 990 bloggaajaa, joille lähetettiin sähköinen kysely. Lomakkeen kysymyksiin vastattiin viisiportaisella Likertin asteikolla. Täytetyistä kyselylomakkeista aineistoon kelpasi 525 kappaletta, jotka siis muodostivat tutkimuksen aineiston.

Myös Huffaker ja Calvert keräsivät aineistonsa sattumanvaraisesti muun muassa blogipalveluista, kuten Bloggerista ja LiveJournalista. Blogeja etsittiin käyttämällä hakukoneita, joihin syötettiin tutkimusaiheelle relevantteja termejä (teen, teen blogs, teenager). Varsinainen aineisto koostuu 70 blogista.