Anna: Tutkimusmenetelmät

Davisin tutkimuksen aineisto kerättiin pelkästään haastattelujen avulla. 20 pitkäaikaiselle bloggaajalle esitettiin kullekin samat 30 kysymystä, sekä mahdollisia tarkentavia kysymyksiä. Haastattelut äänitettiin, ja tutkija kirjoitti niiden perusteella tiivistelmän niin haastattelusta kuin muistiinpanoja omista tuntemuksistaan ja reaktioistaan. Lähdeaineiston avulla tutkija loi viitekehyksen, jossa pohditaan identiteetin rakentamista, itseilmaisua verkossa sekä kanssakäymistä vertaistensa kanssa. Ne toimivat vertailukohtana haastatteluissa saaduille vastauksille.

Anna: Tutkimusaineistot

Kaikissa tutkimuksissa aineistoa lähestyttiin satunnaisotannalla, mutta sitä myös karsittiin tutkimukseen sopivien kriteerien mukaisesti. Koska jokaisen tutkimuksen aiheena olivat nuorten pitämät blogit, ikä oli ratkaisevin tekijä. Kahdessa tutkimuksessa käytettiin vertailun vuoksi myös miesten kirjoittamia blogeja, mutta kahdessa muussa ne suodatettiin pois.

Neljästä tutkimuksesta kolmessa käytettiin aineistona blogikirjoituksia, yhdessä yhdistelmää blogikirjoituksista ja haastatteluista, sekä yhdessä vain haastatteluja. Toisen tutkimuksen haastattelu toteutettiin sähköpostitse, toisessa haastateltavat tavattiin kasvokkain.

Mazurin ja Kozarin tutkimuksessa analysoitiin 127 15–19-vuotiaiden nuorten pitämää blogia. Blogit valikoitiin satunnaisesti 4 kuukauden aikana useammalta eri palveluntarjoajalta, kuten Livejournal, Xanga, MySpace ja Friendster. Kunkin palvelun hakua käyttämällä valittiin aina uusin blogi, josta löytyy julkinen profiili ja tieto sukupuolesta, ja jonka on kirjoittanut joku ikähaarukkaan sopinut nuori. Kyseistä keinoa pidettiin parhaana tapana saada mahdollisimman satunnainen otanta, vaikka sen heikkona puolena olikin salaisten profiilien ja tiedottomien blogien ylenkatsonta. Tutkimuksessa käytetyistä blogeista 79 olivat naisten kirjoittamia ja loput 45 miesten.

Jokaisesta blogista valittiin toisiksi uusin kirjoitus, tai jos siinä ei ollut ns. alkuperäistä sisältöä, mentiin taaksepäin yksi kirjoitus kerrallaan, kunnes alkuperäistä sisältöä löytyi. Kustakin kirjoituksesta etsittiin musiikkiin liittyviä tietoja, jotka tallennettiin blogin taustan (background), profiilitietojen sekä kaikkien kirjoitukseen tulleiden kommenttien kera.

Gómezin tutkimuksen aineistona toimi 599 blogikirjoitusta 34 brittiläisestä ja 31 espanjalaisesta blogista. Käytetyt blogit olivat homogeenisen otoksen aikaansaamiseksi tarkoin valittuja. Kaikki bloggaajat olivat 13-16-vuotiaita, heteroseksuaalisia naisia. Iän, sukupuolen ja seksuaalisen suuntauksen lisäksi huomioon otettiin rotu ja luokka. Bloggaajat olivat kaikki siis myös valkoisia ja keskiluokkaa.

Koska tutkimuksessa oltiin erityisen kiinnostuneita bloggaajien nykyisistä ja entisistä parisuhteista, otokseen valikoitui brittiläisistä blogeista 155 kirjoitusta nykyisistä suhteista ja 139 entisistä suhteista, sekä espanjalaisista blogeista 158 kirjoitusta nykyisistä suhteista ja 147 entisistä. Lopullisessa otoksessa kirjoituksista koottujen, teemoittain jaettujen kappaleiden määräksi tuli 19 385. Tutkimuksessa käytetyt blogit löydettiin kahdesta eri palvelusta, Bloggerista sekä studentsoftheworldista.

Bortreen tutkimuksessa käytettiin useita eri aineistonhankinnan keinoja. Siihen sisältyi 40 blogin etnografinen tutkimus, alkuperäisestä 40 blogista valittujen kuuden blogin syväluotaava analyysi, sekä 13 syväluotaavaa haastettelua alkuperäisen otoksen ulkopuolelta.

40 blogin otos saavutettiin käyttämällä lumipallo-otantaa. Satunnaisen surfailun tuloksena tutkija osui nuorten naisten blogeihin, joista yhden kautta hän alkoi kulkea linkistä toiseen. Tällä tavalla hän sai aikaan otoksen, jonka kaikki osanottajat vaikuttivat olevan ryhmäksi luokiteltava joukko. Joukossa oli 29 naista ja 11 miestä. He jakoivat samat kiinnostuksen aiheet ja luultavasti myös asuivat samalla alueella. Näistä 40 blogista tutkija otti huomioon ulkonäön sekä 5 uusimman kirjoituksen sisällön.

Syväluotaavampaan osioon tutkija valitsi 6 blogia, joista oli linkitetty kaikkiin 40 blogiin. Näistä kuudesta blogista tutkija kävi läpi kolmen ensimmäisen kuukauden kaikki kirjoitukset, yhteensä noin 250 kappaletta. Kirjoituksista poimittiin sen ajankohta, rivien lukumäärä sekä maininnat ystävistä, perheestä ja opettajista.

Haastatteluvaiheessa osanottajat etsittiin satunnaisesti kahdesta eri palvelusta ja 50 haastattelukutsua lähetettiin sähköpostitse 18-vuotiaksi naisiksi itsensä ilmoittaville henkilöille. 16 vastanneelle lähetettiin 10 haastattelukysymystä. Kaikille vastanneille lähetettiin vielä 8-10 jatkokysymystä, joihin vastasi 16 alkuperäisestä enää 13.

Muista tutkimuksista poiketen Davisin tutkimuksessa käytettävä aineisto kerättiin haastattelemalla kahtakymmentä 17–21-vuotiasta bloggaajaa, jotka ovat bloganneet Livejournal-nimisessä palvelussa kolmesta seitsemään vuotta. Otokseen valittujen bloggaajien kohdalla ratkaisevaksi tekijäksi nousi kokemus: kaikkien blogien tulisi olla vähintään kolme vuotta vanhoja ja kirjoituksia tulisi olla vähintään sata. Aineistoon ei siis kuulunut itsessään blogien sisältö, vaan haastatteluissa esitettiin kysymyksiä blogin tarkoitukseen ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin liittyen. Haastatteluun sisältyi 30 kysymystä, mutta vapaamuotoinen keskustelu antoi varaa myös tarkentaville kysymyksille. Haastattelut käytiin siis kasvokkain, joten kaikki haastateltavat olivat samalta alueelta Bostonista.

Anna: Tutkimusaiheet

Kaikkien neljän tutkimuksen kohteena olivat nuorten naisten bloggaaminen. Naisten päiväkirjamaiset blogit ovat lisääntyneet muihin blogityyppeihin verrattuna huimissa määrin. Moni näistä naisbloggareista ovat hyvinkin nuoria. Tutkimuksissa keskityttiin itseilmaisuun ja kommunikaatioon vertaistensa kanssa, kukin tosin hieman erilaisesta näkökulmasta. Identiteetti ja identiteetin rakentaminen nousi yhä tärkeämpään rooliin, sillä kasvava nuori ei rakenna identiteettiään pelkästään verkossa, vaan myös verkon ulkopuolella. Olennaista on myös se, millaisia itseilmaisun ja kommunikaation strategioita nuoret käyttävät vedotakseen vertaisiinsa, niin läheisimpiin ystäviinsä kuin täysin tuntemattomiin lukijoihin.


Davisin tutkimuksen Coming of age online: the developmental underpinnings of girls' blogs tarkoituksena oli hahmottaa sitä, kuinka blogien tarkoitus, sisältö ja jopa ulkomuotokin ovat muuttuneet nuorten bloggaajien astuessa lapsuudesta kohti aikuisuutta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahtakymmentä 17–21-vuotiasta bloggaajaa, jotka olivat bloganneet kolmesta seitsemään vuotta. Tutkija esittää ajatuksen, että motiivi bloggaamisen takana muuttuu sen mukaan mitä vanhempi blogin pitäjä on.

Kun identiteettiä rakennetaan niin verkossa kuin oikeassa elämässäkin, tarve itseilmaisuun ja yhteyteen vertaistensa kanssa saa uusia muotoja. Kasvava nuori hakee vielä identiteettiään ja on erittäin riippuvainen vertaistensa mielipiteistä. Erilaisilla identiteeteillä leikittely on tavallisempaa, ja kehittyvää identiteettiä myös ilmaistaan värikkäämmillä tavoilla. Vanhempana taas identiteetti on ”valmiimpi”, eivätkä vertaisten mielipiteet ole enää niin tärkeitä, vaan lähimpien ystävien rooli vahvistuu. Yhteydenpito on itseilmaisua tärkeämpää. Verkkoidentiteetti vastaa oikean elämän identiteettiä hyvin tarkasti.

Davisin tutkimusaihetta sivuten myös Mazurin ja Kozarianin tutkimus Self-Presentation and Interaction in Blogs of Adolescents and Young Emerging Adults keskittyy kasvavien, 15–19-vuotiaiden nuorten blogien sisältöön sekä itseilmaisuun. Tutkimuksessa keskustellaan myös sukupuoleen ja ikään liittyviä eroista. Davisista poiketen Mazurin ja Kozarianin mukaan myös varttuneemmat nuoret käyttävät blogejaan kokeillakseen erilaisia identiteettejä. Blogin pitäminen mahdollistaa oman julkisen persoonan hallitsemisen kirjoitusten ja hallitun itseilmaisun avulla. Blogin kautta keskustellaan myös aiheista, jotka jäisivät kasvokkain käsittelemättä.

Vaikuttaisi siis siltä, että verkkoidentiteetti on lähes aina oikean elämän identiteetin ”parempi” versio. Verkkoidentiteettiä rakentaessa voi jättää taakseen oman persoonansa heikkoudet ja välittää toisille juuri sen verran tietoa – ja juuri sellaista tietoa – kuin itse haluaa. Identiteetin ja itseilmaisun varovainen(kin) hallitseminen on kasvaville nuorille yhteydenpitoa tärkeämpää.

Gómezin tutkimuksen Disembodiment and cyberspace: gendered discourses in female teenagers' personal information disclosure runkona toimii englantilaisten ja espanjalaisten naisten blogikirjoitukset heidän nykyisistä tai jo rikkoutuneista parisuhteistaan. Homogeenisen otoksen aikaansaamiseksi kaikki tutkituista bloggaajista ovat teini-ikäisiä, 13–16-vuotiaita, heteroseksuaaleja. Blogin pitäjät suodatettiin etsimällä feminiinisyyteen liittyvää kielenkäyttöä sekä saatavilla olevien profiilitietojen avulla.
Saadakseen selkeän kuvan bloggareiden itseilmaisun strategioista sekä diskursiivisista tarkoituksista, blogikirjoitukset jaettiin otteiksi kolmen eri aiheen mukaisesti: (a) ongelmat rakkaudessa; (b) fyysiset ja persoonallisuuteen liittyvät kuvaukset itsestä ja poikaystävästä nykyisessä suhteessa; (c) fyysiset ja persoonallisuuteen liittyvät kuvaukset itsestä ja poikaystävästä jo rikkoutuneessa suhteessa. Ajatuksena on, että bloggaajien tapa käyttää kieltä kertoo meille jotakin siitä, miten he ilmaisevat feminiinisyyttään kielellisesti – siis mielensä kautta. Tämä nostaa esille kaksi kysymystä: vaikuttaako kyberavaruudelle tyypillinen ruumiin ja mielen erottaminen siihen, miten sukupuolta toistetaan ja esitetään blogosfäärissä; ja millaisia kielellisiä strategioita bloggaajat käyttävät rakentaakseen itsensä verkkoviestinnässä?

Bortreen tutkimus Presentation of Self on the Web: an ethnographic study of teenage girls' weblogs kartoittaa kahta aspektia nuorten naisten bloggaamisessa: ihmisten välisen kommunikaation haasteet ja riskit massamediassa, sekä itseilmaisun strategioiden käyttäminen keskustellessa duaalisen yleisön kanssa.

Koska nuoret käyttävät blogeja rakentaakseen itseään ja suhteitaan toisten kanssa, haasteeksi nousee se, miten tasapainotella itseilmaisun kanssa jo tuntemiensa ihmisten, mutta myös blogia lukevien vieraiden välillä. Blogin avulla tahdotaan saavuttaa yhä intiimimpi suhde ystävien kesken, mutta samalla tulisi myös vedota tuntemattomampiin, mutta samalla vertaisiin nuoriin. Tällöin ratkaisevassa asemassa ovat itseilmaisun strategiat, kuten usein käytetty ingratiation, "mielistely": strategian tarkoituksena on tulla pidetyksi, ja se saavutetaan joko kehumalla toisia, puhumalla itsestään vähättelevin ilmaisuin tai olemalla vaatimaton, tuttavallinen tai huumorintajuinen.