Miina: Tutkimusmenetelmät muistuttivat toisiaan

Hollenbaughin tutkimuksen Personal Journal Bloggers – Profiles of Disclosiveness taustalla vaikutti kaksi tutkimuskysymystä, joihin etsittiin vastausta.

1.Mitkä yksilölliset seikat (ikä, sukupuoli, yksinäisyys, avoimmuus), yhteisölliset seikat (kohdeyleisö) tai bloggaamisen motiivit määrittävät niitä bloggaajia, jotka käsittelevät paljolti henkilökohtaista tietoa blogipäivityksissään.
2.Mitkä yllämainituista seikoista määrittävät niitä bloggajia, jotka jakavat intiimiä tietoa itsestään.

Kuten aineistoja käsittelevässä postauksessa todettiin, etsittiin näihin tutkimuskysymyksiin vastausta toteuttamalla online kysely useammalle sadalla bloggaajalle. Yksinkertaistettuna kyselyn antamat vastaukset koottiin havainnollistaviksi taulukoiksi, joista melko suoraan tehtiin päätelmät siitä, mitkä asiat motivoivat bloggajia bloggaamaan.

Hollenbaughin toisessa tutkimuksessa Motives for maintaining personal journal blogs ohjenuorana käytettiin samaa näkökulmaa, kuin edellisessäkin tutkimuksessa. Hollenbaugh nimeää sen ’the uses and gratifications’ –näkökulmaksi (U&G).

Tämän tutkimuksen kolme tutkimuskysymystä olivat:

1.Mitä syitä tai motiiveja ihmisillä on blogata henkilökohtaisesta elämästään?
2.Mitkä ominaisuudet (ikä, sukupuoli, yksinäisyys, avoimmuus) tukevat niitä motiiveja, miksi pidetään henkilökohtaista blogia.
3.Kuinka kaksi edellä mainittua seikkaa (motiivit ja henk. koht. ominaisuudet) vaikuttavat blogin ylläpidon aktiivisuuteen.

Vastauksia etsittiin edellisessäkin tutkimuksessa hyödynnetyn online kyselyn avulla. Kyselyn tulokset kuvasivat melko suoraan koko tutkimuksen tuloksia.

Qian ja Scottin tutkimus Anonymity and Self-closure on weblogs etsi vastauksia asettamiinsa tutkimuskysymyksiin hyvin samalla tavalla kuin Hollenbaughkin, eli onlien kyselyllä. Qian ja Scottin tutkimuskysymyksiä olivat:

1.Näkyvän anonymiteetin (esim. onko käyttäjästä kuva) ja henkilökohtaisten paljastusten suhde?
2.Diskurssiivinen anonymiteetin ja paljastusten suhde?
3.Kuinka erilaiset kohderyhmät suhtautuvat erilaiseen anonymiteettiin ja paljastuksiin blogeissa?
4.Missä määrin bloggaajat murehtivat tekstiensä negatiivisista vaikutuksista? Onko tiukka anonymiteetin säilyttäminen ratkaisu tähän ongelmaan?

Myös tässäkin tutkimuksessa kysymyksiin etsittiin vastausta Internetissä toteutetun kyselyn avulla. Kunkin kolmen tutkimuksen menetelmä oli hyvin samankaltainen. Kyselytutkimus, jossa vastausvaihtoehdot ovat valmiina, antaa toki melko yksiselitteisen tuloksen, ja tuloksista on mahdollisuus muodostaa selkeitä lukuja siitä, miten paljon mitäkin vaihtoehtoa kannatetaan. Mietin kuitenkin, että tällaisesta toteutuksesta huolimatta kussakin tutkimuksessa olisi voitu valita muutama bloggaaja henkilökohtaisempaan haastatteluun, jolloin asiaan olisi voinut saada tiukemmin yksittäisen ihmisen kokemuksiin pohjautuvaa näkökulmaa. Kenties haastattelun avulla tutkimuksen tueksi olisi löytynyt joitain seikkoja, joita tutkija ei alun perin tullut edes ajatelleeksi.

Kaksi muuta käsittelemääni ja esittelemääni tutkimusta osoittautuivatkin lähinnä lähdekirjallisuuteen ja aiempaan tutkimukseen pohjautuviksi artikkeleiksi, joten niiden menetelmän tarkastelu jäi yhtä laihaksi kuin aineistonkin.

Miina: Tutkimusaineistot koottiin internetkyselynä bloggaajilta

Valitsemistani tutkimuksista kolmessa koottiin tutkimusaineisto henkilökohtaista blogia - 'personal blog' - ylläpitävistä henkilöistä. Nämä tutkimukset olivat molemmat Hollenbaughin tutkimukset sekä Qian ja Scottin tutkimus.

Useammassakin tutkimuksessa todettiin täysin satunnaisista internetinkäyttäjistä koostuvan tutkimusryhmän kokoamisen olevan lähes mahdotonta. Lisäksi juuri blogimaailmassa bloggaajien määrä kasvaa ja vaihtelee jatkuvasti. Niinpä näissä tutkimuksissa lähdettiin kaikissa liikkeelle siitä, että hyödynnettiin vahvasti blogimaailman yhteisöllisyyttä ja foorumeja sekä muita sivustoja, joita blogien ylläpitäjät käyttävät yhteisöllisyytensä toteuttamiseen.

Tutkimusaineisto koottiin kaikkien tutkimuksien kohdalla verkossa toteutetun kyselyn avulla (online survey). Kyselyt eivät sisältäneet avoimia kysymyksiä, vaan valmiit vastausvaihtoehdot oli ennalta määrätty.

Vastaajia kussakin tapauksessa houkuteltiin ilmoittamalla tutkimuksesta ja mahdollisuudesta olla mukana joko ottamalla suoraan yhteyttä yksittäisiin bloggaajiin, tai jättämällä ilmoituksen blogeja listaaville sivustoille ja foorumeille. Qian ja Scottin kyselylle hankittiin vastaajia myös Yhdysvaltain eteläisistä yliopistoista lähettämällä ilmoitus myös suoraan opiskelijoille.

Qian ja Scottin Kysely oli tarkoitettu vain niille henkilöille, jotka itse pitivät henkilökohtaista blogia (personal blog). Kysely nojasi suuresti myös ns. lumipalloefektiin, eli blogia pitävät välittivät tietoa tutkimuksesta toinen toiselleen. Kaiken kaikkiaan 242 vastasi kyselyyn. Sekä opiskelijoiden ryhmässä (76), että blogifoorumeilta värvätyiden ryhmässä (166) naisia oli hiukan enemmän kuin miehiä. Lisäksi lähes 90 prosentilla oli vähintään college-tason koulutustausta. Valtaosa oli 18-25-vuotiaita.

Hollenbaughin tutkimusjoukko oli hyvin saman tyyppinen. Hänen tutkimukseensa osallistu 299 englanninkielista vastaajaa ympäri maailman. Vastaajien tuli olla itse henkilökohtaisen blogin ylläpitäjiä, ja heidän tuli päivittää blogiaan vähintään kerran kuussa, jotta heidät laskettiin aktiivisiksi bloggaajiksi. Alle neljäsosa tutkimukseen osallistujista oli miehiä.

Näissä tutkimusissa tavoiteltiin varsin suurta vastaajajoukkoa, jolloin internetkysely oli varsin looginen vaihtoehto. Myös avoimien kysymyksien jättäminen pois kyselylomakkeelta yhtenäisti lukuisten vastausten määrää, jolloin niitä on helpompi jatkokäsitellä.

Hollenbaugh käytti molempien käsittelemieni tutkimusten aineistona saman kyselyn tuloksia. Vastaavasti Barrie Gunterin tutkimuksessa sekä Erin Kleman omassa Journaling for the World (Wide Web) to See: A Proposed Model of Self-Disclosure Intimacy in Blogs -tutkimuksessaan rakennettiin tutkimus ainoastaan aiemmin tehtyjen tutkimusten varaan, eikä varsinaista omaa aineistoa ollut.

Naisbloggari Egyptistä saa huomiota myös Suomessa

Viimeisimmän Me Naisten (nro 21, s.21) viikon ilmiöissä käsiteltiin tällä kertaa egyptiläistä naisbloggaria. Artikkelia ei löydy vielä netistä, joten kopioin tähän ne kohdat, jotka koskevat hänen bloggaamistaan sekä blogin saamaa huomiota.

"Egyptiläinen bloggari Ghada Abdel Aal, 32, sai musliminaiset ymmärtämään, ettei naimisiin ole pakko mennä.

Rohkeasti rukkaset

Miksi päätit vuonna 2006 aloittaa blogin naimakaupoista?

Äiti oli kuollut, ja tarvitsin jonkun, joka kuuntelisi. Naiset eivät aiemmin voineet puhua naimisiinmenon vaikeudesta, sillä heidät leimattiin heti säälittäviksi ja rumiksi. Jo ensimmäisestä viikosta blogi oli menestys. Sekä naiset että miehet kannustivat minua.

Olet antanut äänen Egyptin 15 miljoonalle 25-35-vuotiaalle naiselle, joiden tehtävä yhteiskunnassa on tulla naiduksi. Onko naimisiin pakko mennä?

Se on ongelma. Naisten täytyy mennä naimisiin nuorena, mutta miehet voivat solmia avioliiton milloin vain, kunhan heillä on riittävästi omaisuutta. Yhteiskunnan täytyy muuttua avoimemmaksi. Miesten ja naisten pitäisi saada vapaasti tavata ja tutustua toisiinsa sekä mennä naimisiin yksinkertaisemmalla tavalla.

Kirjoitit blogisi pohjalta myös kirjan. Uskotko, että se voisi muuttaa yleistä suhtautumista avioliittoon?

Toivottavasti. Ainakin se muutti niiden naisten asennetta, jotka olivat hysteerisinä avioitumassa ensimmäisen kosijan kanssa. Se auttoi ymmärtämään, ettei naimattomuus ole maailmanloppu."

Loput artikkelista voi löytää siis 26.5.2011 ilmestyneestä Me Naisista. Artikkelin ohella mainitaan, että arabiankielisestä blogista poiki romaani I want to get married sekä komediasarja televisioon. Blogin pitäjän Ghada Abdel Aalin voi nähdä puhumassa Maailma kylässä-tapahtumassa Helsingissä 28.5. klo 13.40 (Amazon-lava, Rautatientori) sekä 29.5. klo 13.10 (Mekong-lava).

Miina: Tutkimusaiheina julkiset henkilökohtaisuudet

Valitsemani viisi blogiaiheista tutkimusta käsittelevät kaikki blogeja, joita kirjoitetaan omasta henkilökohtaisesta elämästä päiväkirjan tavoin (personal journal blogs). Näissä tutkimuksissa keskitytään tarkastelemaan sitä, missä määrin bloggaaja menee henkilökohtaisuuksiin ja kertoo avoimesti omasta henkilökohtaisesta elämästään päiväkirjablogissaan, sekä tarkastellaan yleisemmin julkisen ja yksityisen rajaa.

Erin E. Hollenbaugh on tutkinut personal journal blogeja ainakin kahden tutkimuksen verran, joista ensimmäinen esiteltävä tutkimus Motives for maintaining personal journal blogs etsii syitä siihen, miksi ihmiset jaksavat nähdä vaivan ylläpitää blogia henkilökohtaisesta elämästään. Hollenbaugh päätyi siihen tulokseen, että syitä ylläpitää blogia olivat:

helping / informing
social connection
pass time
exhibitionism
archiving / organizing
professionalism
get feedback

Näistä ainakin ajatusten tallettamisen ja ajankuluttaminen ovat sellaisia syitä, jotka on helppo yhdistää myös perinteisen päiväkirjan pitämiseen.

Hollenbaughin toinen, vuotta myöhemmin valmistunut tutkimus, Personal journal bloggers: Profiles of disclosiveness, menee hieman syvemmälle personal journal blogien maailmaan paneutumalla erityisesti selvittämään millaiset henkilöt ylläpitävät blogeja, joissa usein paljastetaan varsin henkilökohtaisia faktoja omasta elämästä.

Tutkimuksen yllätyksetön tulos oli, että kaikkein herkimmin paljastuksia kirjoittavat naiset, jotka ovat yleisesti avoimempia henkilökohtaisesta elämästään myös internetin ulkopuolella. Tämä tutkimustulos sitoo aiheeni osaksi blogimme yläotsikkoa, bloggaavat naiset. Hollenbaughin jälkimmäinen tutkimus tuki ensimmäistä tutkimusta myös siinä, että myös ’paljastusherkkien’ (disclosive bloggers) bloggaajien motiivina oli tyypillisesti arkistoinnin ja ajatusten järjestelyn tarve.

Barrier Gunterin tutkimus Blogging – private becomes public and public becomes personalised sen sijaan käsittelee blogi-ilmiötä yleisimmin, ja erityisesti henkilökohtaisuuden ja julkisuuden häilyvää rajaa.

Gunterin Tutkimuksen aiheena on ilmiö, jossa julkiset tahot, kuten poliittiset, kaupalliset tai vapaaehtoisjärjestöt hyödyntävät yksityisiä henkilöitä, jotka bloggaavat henkilökohtaisesta elämästään. Tästä tulee mieleen sopiva esimerkki juurikin Sallan aiemmin mainitsemista muotiblogeista. Nykyäänhän erilaiset naistenlehtien verkkolehdet muun muassa haalivat omillaan suosituiksi kasvaneita muotiblogeja oman sivustonsa alle.

Erin Klemanin tutkimuksen Journaling for the World (Wide Web) to See: A Proposed Model of Self-Disclosure Intimacy in Blogs tavoitteena on laatia malli, jonka avulla ennakoida ja selittää kuinka intiimejä yksityiskohtia bloggaajat ovat valmiit itsestään paljastamaan. Klemanin mukaan blogeihin kirjattujen paljastusten tutkiminen on tärkeää, koska blogimaailmassa ei välttämättä aina heti edes ymmärretä, kuinka määrittämätön oman tekstin yleisö voi olla, ja kuinka hyvinkin epäilyttävät paljastukset jäävät elämään ja päätyvät mahdollisesti esimerkiksi tulevan työnantajan luettaviksi. Blogit eroavat muusta tietokonevälitteisestä viestinnästä juuri siinä, että sen yleisö on hankalasti määritettävissä, toisin kuin esim. erilaisten pikaviestinten tai sähköpostin kohdalla.

Viimeisenä viiden tutkimuksen joukkoon liittyi Hua Gian ja Graig R. Scottin tutkimus Anonymity and Self-Disclosure on Weblogs. Tämä tutkimus keskittyy selvimmin blogien anonymiteettiin ja paljastuksiin. Tutkimus käsittelee näiden kahden suhdetta, ja tutkimuksessa päädytäänkin tulokseen, ettei tiukka anonymiteetti ja bloggaajan näkymättömyys välttämättä tarkoita, että kirjoitetut tekstit olisivat poikkeuksellisen paljastavia. Tyypillisesti blogit, joiden yleisöä bloggaaja ei tunne, sisältävät vähemmän paljastuksia ja henkilökohtaisuuksia kuin ne, joiden yleisö on bloggaajalle tuttu verkkomaailman ulkopuolelta.

Muotiblogimaailman naiset

Kun puhutaan naisista ja bloggaamisesta, ei voida unohtaa muotiblogeja. Niin hömpältä kuin ne monen mielestä kuulostavatkin, ovat nuoret muotibloggaajanaiset nousseet ryminällä suurten muotivaikuttajien joukkoon.

Extremein esimerkki on nykyisin 15-vuotias Tavi Gevinson, joka nousi bloginsa ansiosta kuuluisuuteen jo 11-vuotiaana ja on sittemmin nähty valokuvissa muun muassa muotimoguli Karl Lagerfeldin kainalossa. Fashiontoast-blogin kirjoittaja Rumi on niinikään vakiovieras amerikkalaisten muotinäytösten eturivissä.

Läheisin esimerkki lienee kuitenkin länsinaapurin Elin Kling, joka on muutamassa vuodessa noussut maalaistytöstä kestojulkkikseksi. Kling on muun muassa osallistunut Ruotsin Let's Dance -tosi-tv-ohjelmaan, suunnitellut yhteistyömalliston H&M:lle ja päässyt päätoimittajaksi Style By -lehteen.

Annan käyttämät tutkimukset + ekstraa

Paneudun omassa osassani erityisesti kasvavien nuorten bloggailuun. Kaikki käsittelemäni tutkimukset koskevat enemmän tai vähemmän sitä, millaisen kuvan nuoret (naiset) antavat itsestään ja millaisia asioita he päättävät jakaa itsestään päiväkirjamaisissa blogikirjoitelmissaan.

Bortree, Denise Sevick (2005). Presentation of Self on the Web. An ethnographic study of teenage girls' weblogs. Education, Communication & Information 5(1): 25-39.

Davis, Katie (2010). Coming of Age Online. The Developmental Underpinnings of Girls' Blogs. Journal of Adolescent Research 25(1): 145-171.

Gómez, Antonio García (2010). Disembodiment and cyberspace. Gendered discourses in female teenagers' personal information disclosure. Discourse & Society 21(2): 135-160.

Mazur, Elizabeth & Lauri Kozarian (2010). Self-Presentation and Interaction in Blogs of Adolescents and Young Emerging Adults. Journal of Adolescent Research 25(1): 124-144.

Siltä varalta, että jotakuta - lukijaa tai kanssabloggaajaani - kiinnostaa, ohessa vielä muutama löytämäni tutkimus.

Bane, Cynthia M.H., Marilyn Cornish, Nicole Erspamer & Lia Kampman (2010). Self-Disclosure through Weblogs and Perceptions of Online and "Real-life" Friendships among Female Bloggers. CyberPsychology, Behavior, and Social Networking 13(2): 131-139.

Harp, Dustin & Mark Tremayne (2006). The Gendered Blogospshere. Examining Inequality Using Network and Feminist Theory. Journalism & Mass Communication Quarterly 83(2): 247-264.

Karlsson, Lena (2007). Desperately seeking sameness. The processes and pleasures of identification in women's diary blog reading. Feminist Media Studies 7(2): 137-153.

Naisbloggareista myös eksoottisemmissa kohteissa:

Elsadda, Hoda (2010). Arab Women Bloggers. The Emergence of Literary Counterpublics. Middle East Journal of Culture & Communication 3(3): 312-332.

Monteiro, Basilio G. (2008). Blogs and female expression in the Middle East. Media Development 55(3): 47-53.

Pierce, Tess (2010). Singing at the Digital Well. Blogs as Cyberfeminist Sites of Resistance. Feminist Formations 22(3): 196-209.

Schaffer, Kay & Song Xianlin (2007). Unruly Spaces. Gender, Women's Writing and Indigenous Feminism in China. Journal of Gender Studies 16(1): 17-30.*

*tutkimuksen yhtenä osana kiinalaisten naisten pitämät blogit

Seksi vie ja taksi tuo osa 2: deittiblogit

Koska blogimme aihe on kotoisin aktiivisesti lukemistani deittailublogeista, olisi varmasti aihetta esitellä niitä lähemmin. Kyseessä ovat siis Koreassa syystä tai toisesta asuvien länsimaalaisten naisten blogit, joissa esitellään heidän usein kivikkoistakin seuraelämäänsä korealaisten miesten kanssa. Vaikka bloggaaminen deittailusta kuulostaa ehkä joidenkin korviin pinnalliselta tai turhanpäiväiseltäkin, on näiden muutamien vuosien aikana kyseisissä blogeissa käsitelty monia vakavempiakin aiheita. Deittailu-blogosfääriä on kuohauttanut keskustelut muun muassa aiheista raiskauskulttuuri, ”slut shaming” (kun toinen nainen hyökkää toista vastaan hänen seksuaalisen käyttäytymisensä takia), kulttuurien/rotujenväliset parisuhteet, sekä sukupuolitaudit. Siinä missä bloggaajat kertovat omista kokemuksistaan, he myös tarjoavat neuvoja ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kun eräs bloggareista tuli raiskatuksi (ja lopetti sittemmin bloggaamisen), koko blogosfääri nousi hänen tuekseen, kun anonyymit kommentoijat syyttivät bloggaajaa itseään raiskatuksi tulemisesta. Moni heistä ei ole koskaan toisiaan tavannutkaan, mutta he pysyvät silti lujana yhteisönä etenkin silloin, kun heidän elämänvalintojaan arvostellaan kovin sanoin ulkopuolelta.

Samanlaisia miesten pitämiä deittailublogeja oli aikaisemmin useampiakin, mutta suuren kritiikin vuoksi useimmat, ellei jopa kaikki, ovat kadonneet tai siirtyneet tutkan ulottumattomiin. Muiden bloggaajien keskuudessa heitä syytettiin alentuvasta kirjoitustavasta, epäilyttävien ”pelimiesliikkeiden” jakamisesta sekä aasialaisen naisen fetisoimisesta. Tilanne kulminoitui vihdoin korealaisilta miehiltä sataviin tappouhkauksiin, joissa syytettiin bloggaajia ja muita korealaisia naisia deittailevia länsimaalaisia miehiä ”heidän naistensa varastamisesta” ja ”heidän naistensa saastuttamisesta”. Samanlaisia syytöksiä ei ole sadellut naisbloggaajien niskaan, vaikka uusia deittailublogeja on syntynyt viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella. Suurin osa hyökkäyksistä kohdistautuvat heidän vapaamieliseen asenteeseensa deittailun ja myös seksin suhteen. Aina keskustelu esimerkiksi seksikokemuksista ei ole ollut erityisen siistiä tai sanoja säästelevää, mistä siis kyseinen kaksinaismoraali? Miksi naisen on hyväksyttävää kirjoittaa miesten iskemisestä, antaa neuvoja siitä miten miehiä isketään, ja kertoa myös ronskein ottein siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun mies on isketty? Ja onko korealaisten miesten fetisoiminen kaukana, jos esimerkiksi yhden tunnetuimman deittibloggaajan blogin nimi on Hot Yellow Fellows?

Kaksinaismoraalista onkin käyty mielenkiintoista keskustelua Korean sosiologisiin ilmiöihin pureutuvassa blogissa The Grand Narrative. Lehtiartikkelia varten tekemässä kyselyssään blogia pitävä James kysyy lukijoiltaan deittiblogien lisääntymisestä sekä siitä, liittyykö deittailusta puhumiseen kaksinaismoralismia. Kommenteissa esitellään useita mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Esimerkiksi bloggaaja I’m No Picasso vastaa:

Anyone who says there isn’t is just plain crazy. Even I have to watch myself with my stereotypes and biases on the subject, and I work really, really hard to view things on the level with regards to gender. But I still think, if I’m being really, really honest, I have a lot more forgiveness for what the female K dating bloggers write than I might for a male blogger in the same case. I know that’s not right. And I’m not that kind of person. But that’s how strong the stereotype is. -- In a weird result of second wave feminism, *because* women have been traditionally viewed as sexually less threatening or “aggressive” than men, we are less threatened by the women writing about their sex lives with men. It doesn’t strike us as being as lecherous as a man writing about his sex life.

Toinen käyttäjä Mike kirjoittaa:

Barring a few fetish whackos, lets be honest here: female dating bloggers get a free pass. Why? Because the ‘i want to be with you on a mountain’ love tales, cosmo girl-style advice, and romantic mishaps are cute and entertaining. Can anyone imagine sex and the city working if Carrie Bradshaw was a dude? To be fair, i think there is an element of ‘ seduce and tap every girl in sight’ that pervades the male dating blogosphere, which can be bad.

Käyttäjä Gomushin Girl on muiden kanssa samoilla linjoilla:

I do find some of what and how the female dating bloggers write a little problematic. Yellow fever is just as objectifying and exoticizing when focused on male subjects as female. When you read the content, some of what is written (rather than the taglines) show that the authors aren’t so narrowly focused on bedding Korean men as the titles would indicate . . . but some of it still bothers me. I’ll confess it doesn’t bother me nearly as much as when western men use orientalist tropes in understanding Korean women and their relationships with them, probably because the gender reverse also changes the assumed power dynamics so that it’s not nearly as one sided, and because the idea of Asian men as sexually potent and attractive to Western women is so new and still somewhat subversive, and I dig subversiveness^^

Keskustelun voit löytää täältä, sekä keskustelusta syntyneen artikkelin täältä.

Deittailublogeista – ja niitä koskevasta draamasta – voisi kirjoittaa vaikkapa romaanin, mutta helpointa on tietenkin tutustua aiheeseen itse. ”Alkuperäisistä” kolmesta suuresta – Doing It Korean Style, Dating In Korea ja Hot Yellow Fellows – on jäljellä enää kaksi jälkimmäistä, mutta uusia blogeja on syntynyt lukuisia. Alkuperäisistä olen tavannut kaikki kolme, ja yksi heistä jäi (toivottavasti) ikuiseksi sydänystäväksi. Millaisiksi ikinä heidät tekstien perusteella kuvitteletkaan, he eivät ole mitään sinne päinkään.

http://datinginkorea.tumblr.com/

http://hotyellowfellows.tumblr.com/