Koska blogimme aihe on kotoisin aktiivisesti lukemistani deittailublogeista, olisi varmasti aihetta esitellä niitä lähemmin. Kyseessä ovat siis Koreassa syystä tai toisesta asuvien länsimaalaisten naisten blogit, joissa esitellään heidän usein kivikkoistakin seuraelämäänsä korealaisten miesten kanssa. Vaikka bloggaaminen deittailusta kuulostaa ehkä joidenkin korviin pinnalliselta tai turhanpäiväiseltäkin, on näiden muutamien vuosien aikana kyseisissä blogeissa käsitelty monia vakavempiakin aiheita. Deittailu-blogosfääriä on kuohauttanut keskustelut muun muassa aiheista raiskauskulttuuri, ”slut shaming” (kun toinen nainen hyökkää toista vastaan hänen seksuaalisen käyttäytymisensä takia), kulttuurien/rotujenväliset parisuhteet, sekä sukupuolitaudit. Siinä missä bloggaajat kertovat omista kokemuksistaan, he myös tarjoavat neuvoja ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kun eräs bloggareista tuli raiskatuksi (ja lopetti sittemmin bloggaamisen), koko blogosfääri nousi hänen tuekseen, kun anonyymit kommentoijat syyttivät bloggaajaa itseään raiskatuksi tulemisesta. Moni heistä ei ole koskaan toisiaan tavannutkaan, mutta he pysyvät silti lujana yhteisönä etenkin silloin, kun heidän elämänvalintojaan arvostellaan kovin sanoin ulkopuolelta.
Samanlaisia miesten pitämiä deittailublogeja oli aikaisemmin useampiakin, mutta suuren kritiikin vuoksi useimmat, ellei jopa kaikki, ovat kadonneet tai siirtyneet tutkan ulottumattomiin. Muiden bloggaajien keskuudessa heitä syytettiin alentuvasta kirjoitustavasta, epäilyttävien ”pelimiesliikkeiden” jakamisesta sekä aasialaisen naisen fetisoimisesta. Tilanne kulminoitui vihdoin korealaisilta miehiltä sataviin tappouhkauksiin, joissa syytettiin bloggaajia ja muita korealaisia naisia deittailevia länsimaalaisia miehiä ”heidän naistensa varastamisesta” ja ”heidän naistensa saastuttamisesta”. Samanlaisia syytöksiä ei ole sadellut naisbloggaajien niskaan, vaikka uusia deittailublogeja on syntynyt viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella. Suurin osa hyökkäyksistä kohdistautuvat heidän vapaamieliseen asenteeseensa deittailun ja myös seksin suhteen. Aina keskustelu esimerkiksi seksikokemuksista ei ole ollut erityisen siistiä tai sanoja säästelevää, mistä siis kyseinen kaksinaismoraali? Miksi naisen on hyväksyttävää kirjoittaa miesten iskemisestä, antaa neuvoja siitä miten miehiä isketään, ja kertoa myös ronskein ottein siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun mies on isketty? Ja onko korealaisten miesten fetisoiminen kaukana, jos esimerkiksi yhden tunnetuimman deittibloggaajan blogin nimi on Hot Yellow Fellows?
Kaksinaismoraalista onkin käyty mielenkiintoista keskustelua Korean sosiologisiin ilmiöihin pureutuvassa blogissa The Grand Narrative. Lehtiartikkelia varten tekemässä kyselyssään blogia pitävä James kysyy lukijoiltaan deittiblogien lisääntymisestä sekä siitä, liittyykö deittailusta puhumiseen kaksinaismoralismia. Kommenteissa esitellään useita mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Esimerkiksi bloggaaja I’m No Picasso vastaa:
Anyone who says there isn’t is just plain crazy. Even I have to watch myself with my stereotypes and biases on the subject, and I work really, really hard to view things on the level with regards to gender. But I still think, if I’m being really, really honest, I have a lot more forgiveness for what the female K dating bloggers write than I might for a male blogger in the same case. I know that’s not right. And I’m not that kind of person. But that’s how strong the stereotype is. -- In a weird result of second wave feminism, *because* women have been traditionally viewed as sexually less threatening or “aggressive” than men, we are less threatened by the women writing about their sex lives with men. It doesn’t strike us as being as lecherous as a man writing about his sex life.
Toinen käyttäjä Mike kirjoittaa:
Barring a few fetish whackos, lets be honest here: female dating bloggers get a free pass. Why? Because the ‘i want to be with you on a mountain’ love tales, cosmo girl-style advice, and romantic mishaps are cute and entertaining. Can anyone imagine sex and the city working if Carrie Bradshaw was a dude? To be fair, i think there is an element of ‘ seduce and tap every girl in sight’ that pervades the male dating blogosphere, which can be bad.
Käyttäjä Gomushin Girl on muiden kanssa samoilla linjoilla:
I do find some of what and how the female dating bloggers write a little problematic. Yellow fever is just as objectifying and exoticizing when focused on male subjects as female. When you read the content, some of what is written (rather than the taglines) show that the authors aren’t so narrowly focused on bedding Korean men as the titles would indicate . . . but some of it still bothers me. I’ll confess it doesn’t bother me nearly as much as when western men use orientalist tropes in understanding Korean women and their relationships with them, probably because the gender reverse also changes the assumed power dynamics so that it’s not nearly as one sided, and because the idea of Asian men as sexually potent and attractive to Western women is so new and still somewhat subversive, and I dig subversiveness^^
Keskustelun voit löytää täältä, sekä keskustelusta syntyneen artikkelin täältä.
Deittailublogeista – ja niitä koskevasta draamasta – voisi kirjoittaa vaikkapa romaanin, mutta helpointa on tietenkin tutustua aiheeseen itse. ”Alkuperäisistä” kolmesta suuresta – Doing It Korean Style, Dating In Korea ja Hot Yellow Fellows – on jäljellä enää kaksi jälkimmäistä, mutta uusia blogeja on syntynyt lukuisia. Alkuperäisistä olen tavannut kaikki kolme, ja yksi heistä jäi (toivottavasti) ikuiseksi sydänystäväksi. Millaisiksi ikinä heidät tekstien perusteella kuvitteletkaan, he eivät ole mitään sinne päinkään.
http://datinginkorea.tumblr.com/
http://hotyellowfellows.tumblr.com/
Hyvä juttu, että deittiblogin käsitettä avattiin postauksessa tarkemmin. Käsitykseni deittiblogeista yleensä ei ollut aikaisemmin kovin mairitteleva, mutta tästä sai kyllä ihan uusia näkemyksiä. Oli hienoa kuulla, että myös deittibloggaajien muodostama kuvitteellinen yhteisö on niin yhtenäinen, että tukijoita riittää rankoissakin tilanteissa. Internetissä toimivia yhteisöjä syytetään usein niiden löysyydestä, jolla tarkoitetaan keskustelijoiden voivan helposti liittyä niihin ja yhtä helposti kadota niistä. En kuitenkaan usko asian olevan näin yksinkertainen, internetiin muodostuneet yhteisöt voivat tarjota yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myös vertaistukea, kuten postauksessa esitetyn raiskaustapauksen yhteydessä tapahtui. Hatunnosto niille, jotka jaksavat tuoda tällaisiakin asioita päivänvaloon ja sillä kenties auttaa jotain toista saman kohtalon kokenutta.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen lähtökohta blogille tuo länsimaiset naiset Koreassa. Jo pelkästään kulttuurien välisistä eroista lukeminen on kiinnostavaa, saati sitten kuulla niistä tällaisessa deittailu-kontekstissa. Blogit tarjoavat varmasti herkullista luettavaa, täytyypä käydä vilkaisemassa noita linkkejä.
Aika erikoista, että blogin juuret ovat Koreassa, ehkä se johtuu tiukasta kulttuurista, jota sitten länsimaiset naiset eivät voi sulattaa? Toisaalta toinen mies näkökulmasta häiritsevä juttu on tuo ”slut shamming” jossa naiset hyökkäävät jotain vähemmistöä vastaan.
VastaaPoistaTämä deittiblogi maailma oli mulle verrattain uutta, johtunee vakiintuneesta parisuhteesta. Mielenkiintoista silti.
Meniina: Itselläni ei ollut ennen noihin blogeihin törmäämistä mitään erikoista käsitystä deittiblogeista. Noihin osuin siksi, että vaihtoon lähtiessäni lueskelin paljon Korea-aiheisia blogeja ja niiden kautta myös deittiblogeihin. Osaksi ymmärrän sen, että sellaista yksityisasioiden levittelyä voivat jotkut vierastaa, mutta ei varmasti kaikilla deittibloggareilla ole samanlaista "rohkeaa" otetta. Lueskelin esimerkiksi joskus sellaista blogia kuin Dating Everyone, jossa ajatuksena oli se, että blogin pitäjä menee ulos kenen tahansa kanssa, joka häntä sattuu pyytämään. Tällä hän siis halusi kyseenalaistaa ennakkoasenteitaan deittailua ja "sopivia" deittikumppaneita kohtaan.
VastaaPoistaItsekin uskon, että yhteisöllisyys on oikeasti paljon vahvempaa kuin tutkijat tahtovat uskoa. Ns. sisäpiiriin pääseminen kuitenkin vaatii jonkinlaista kontribuutiota, ja vaikka anonyymejä ollaankin, luottamus rakennetaan samalla tavalla ajan kanssa kuin kasvokkainkin.
k_komulainen: Deittiblogien juuret eivät minun tietääkseni ihan Koreasta ole, itselläni ne olivat vain tässä esimerkkinä siksi, että ne ovat oikeastaan anoita deittiblogeja, joita luen. Muunlaisiakin on olemassa vähemmänkin eksoottisissa kohteissa. Slut shamingista sen verran, että kyseessä ei ole hyökkäys vähemmistöjä kohtaan, vaan hyökkäys niitä naisia kohtaan, jotka ovat sinut seksuaalisuutensa kanssa, harrastavat esimerkiksi yhden illan juttuja tai vastaavaa. Tällaisissa tilanteissa yleisin esimerkki slut shamingista on kutsua tällaista naista huoraksi, kun samalla tavalla käyttäytyvää miestä saatettaisiin jopa kehua.
Itsekin olen kyllä vakiintuneessa parisuhteessa, mutta siksi varmaan näitä blogeja niin paljon lueskelenkin. Tyydyttää sinkkunälkää. :)
Ihan vain kysymys Annalle: miksi olet niin kiinnostunut deittibolgeista (ja erityisesti näistä Koreaa käsittelevistä?!). Miten olet oppinut / päätynyt lukemaan ja kiinnostumaan deittiblogeista? Olet jopa tavannut blogien kirjoittajat, miten ja miksi?
VastaaPoista- Jan Bosas
Kuten tuossa aikaisemmin jo selvitinkin, olin viime vuonna vaihdossa Etelä-Koreassa. Olin varmaan jo vuosi ennen lähtöä niin hermostunut päätöksestäni, että surfailin suunnilleen koko Internetin läpi lukien kaikenmaailman blogeja ja oppaita. Korea on kuitenkin kovin homogeeninen maa, ja Japanissa vaihdossa olleilta kavereiltani kuulin, että ulkomaalaisia on vähän ja heitä kohdellaan joskus huonostikin. Halusin siis olla henkisesti valmistatunut kaikenlaisiin kohtaamisiin.
VastaaPoistaMuiden Korea-blogien kautta osuin sitten naisten pitämiin blogeihin, joista osa kertoi avioelämästä korealaisen miehen kanssa, osa taas korealaisesta deittailu-elämästä. Ajan kanssa siirryin seuraajasta kommentoijaksi, ja kommentoijasta itsekin Koreassa elelijäksi. Ensimmäisenä tapasin Hooking up in Hangukin, ja menimme yhdessä klubbailemaan. Sen jälkeen tapasimme kevään aikana parin viikon välein, kesällä joka viikonloppu. Dating in Korean tapasin jalkapallon maailmanmestaruuksien huumassa Hooking up in Hangukin kautta. Hot Yellow Fellowsin syntymäpäiville menin myös Hooking up in Hangukin kanssa. Erään aikaisemmin mainitsemattoman bloggarin tapasin ihan vain sopimalla ajan ja paikan sähköpostitse.
En ole ihan täysin varma miksi halusin edes tavata heidät. Kun alunperin aloin lukemaan heidän blogejaan olin vain lähinnä utelias ja huvittunut, sillä korealaisten miesten diettaileminen tuntuu olevan tähtitiedettä jo muutenkin vaikeaan deittailuun verrattuna. Kun sitten itsekin koki kaikenlaista, aloin itsekin jakaa omia tarinoitani heidän kanssaan. Jollain tavalla on tosi hauskaa, että tiedän heistä (ja he tietävät minusta) paljon sellaisia asioita, mitä moni läheisempi ihminen ei tiedä. Mutta loppujen lopuksi heidän varsinainen persoonansa on niin kaunana siitä, miltä se netissä vaikuttaa, ettei heitä aina osaa tähän blogipersoonaansa edes liittää. Silloin blogista luetut tarinat kuulostavat ihan jonkin toisen ihmisen tarinoilta. Ei siis heitä tavatessa heti ensimmäiseksi tullut ajatelleeksi, että hei, olen lukenut tuon ihmisen seksielämästä enemmän kuin varmaan pitäisi.
Lueskelen tietysti paljon sellaistenkin blogeja, joita en ole koskaan tavannut. En ole täysin varma miksi olen niin kiinnostunut, olen varmaan vaan niin utelias. Toisaalta monet heistä on myös todella hauskoja ja hyviä kirjoittajia, jolloin blogeja tulee lueskeltua ihan naurujenkin vuoksi. Toisaalta toisten toilailujen lukemisesta nousee mieleen kaikenlaista itselle sattunutta. Loppujen lopuksi toisten elämiin voi jäädä koukkuunkin ihan samalla tavalla kuin johonkin romaaniin tai televisiosarjaan. Jos seuraa tarpeeksi pitkään toisen elämää, blogia tulee seurattua kuin nähdäkseen, että tälläkin ihmisellä on joskus se onnellinen loppu.