Kaikissa tarkastelemassani viidessä tutkimuksessa aineistoa koottiin ainakin jossain määrin satunnaisotantaa käyttäen. Vaikka aineistojen koko vaihtelee 40:stä 500:an bloggaajaan, on tutkimusten peruslähtökohta sama: halutaan tutkia niin sanottuja keskivertobloggaajia, minkä vuoksi valitaan satunnainen aineisto.
Herring ja Paolillo käyttivät tutkimusaineistonaan sattumanvaraisesti valituissa blogeissa julkaistuja tekstejä; ensin tutkijat koostivat listan blogeista, joita kirjoittaa yksittäinen henkilö. Lista koostettiin kahdesta lähteestä: ensimmäiset 100 blogia otettiin blogeja listaavan palvelun avulla sattumanvaraisesti, toinen oli suurempi, "lumipallo"-näyte, joka kerättiin linkkejä seuraamalla. Aluksi tutkijoiden oli tarkoitus muodostaa aineisto, jossa kirjoittajan sukupuoli ja blogigenre olisivat tasapainossa täysin sattumanvaraisesti, mutta koska naisten kirjoittamia filter-blogeja oli niin vähän, oli lumipallo-näytteestä otettava lisää sen genren blogeja. Kerätyistä blogeista tutkijat valikoivat kustakin yli 100 sanan tekstin. Nämä tekstit muodostivat tutkimuksen varsinaisen aineiston, johon valikoitui 127 tekstiä.
van Doorn, van Zoonen ja Wyatt keräsivät tutkimusaineistonsa 500 blogin aakkosjärjestetystä listasta satunnaisotannalla: ensin valittiin joka kymmenes blogi ja katsottiin, täyttääkö blogi tutkimuskriteerit. Tämän jälkeen valittiin joka yhdestoista, joka kahdestoista ja joka kolmastoista blogi. Kelpoisuuden perusteella tutkijat valitsivat 97 blogia ja niiden 100 kirjoittajaa, joiden henkilökohtaiset tiedot olivat joko blogin etusivulla tai yhden klikkauksen päässä. Aineiston muodostivat näiden sadan bloggarin henkilökohtaisten tietojen – sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, siviilisääty, kansallisuus, maantieteellinen sijainti, kieli, tieto mahdollisista lemmikeistä, harrastukset, kuva, seksuaalinen suuntautuminen ja bloggauksen syy – lisäksi kahden tyypillisen (näiden 100 kirjoittajan perusteella) bloggarin ja kahden epätyypillisen bloggarin 10 viimeisintä blogitekstiä.
Pedersen ja Macafee keräsivät aineistonsa, 24 naisbloggaajaa ja 24 miesbloggaajaa kahdesta blogeja listaavasta palvelusta. Blogit valittiin aakkosjärjestetyltä listalta siten, että joka alueelta otettiin yksi, tutkimuskriteerit täyttävä blogi. Vaikka tutkijat eivät sitä mainitsekaan, on otos kaiken kaikkiaan melko sattumanvaraisesti valittu. Tutkittaville bloggaajille lähetettiin kysymyslomake sähköpostitse. Lisäksi blogeja havainnoitiin. Tutkimusaineisto muodostui siis paitsi täytetyistä kysymyslomakkeista, myös tutkijoiden blogeista tekemistä havainnoista.
Lun ja Hsiaon tutkimuksessa tutkimusaineisto kerättiin ensin valitsemalla suositulta sivustolta satunnaisotannalla 1 990 bloggaajaa, joille lähetettiin sähköinen kysely. Lomakkeen kysymyksiin vastattiin viisiportaisella Likertin asteikolla. Täytetyistä kyselylomakkeista aineistoon kelpasi 525 kappaletta, jotka siis muodostivat tutkimuksen aineiston.
Myös Huffaker ja Calvert keräsivät aineistonsa sattumanvaraisesti muun muassa blogipalveluista, kuten Bloggerista ja LiveJournalista. Blogeja etsittiin käyttämällä hakukoneita, joihin syötettiin tutkimusaiheelle relevantteja termejä (teen, teen blogs, teenager). Varsinainen aineisto koostuu 70 blogista.
On selvää, että sattumanvaraisuus on keskeinen aineistonkeruutapa blogeja tutkiessa. Minusta tämä on hyvä keino, jos halutaan saavuttaa mainitsemasi keskivertobloggaajat. Sattumanvaraisuutta saattaa kuitenkin melko paljon rajoittaa tutkimuskriteerit, koska ei auta vaikka blogeja olisi tuhansia, jos kriteerit ovat niin tiukat, että vain murto-osa sopii niiden rajojen sisään. Tällöin sattumanvaraisuus katoaa kokonaan aineistoinkeruusta.
VastaaPoista